Yrittäjyys on toimintapa ja ansaintamalli, jossa uutuus ja riski liittyvät kiinteästi yhteen ja yrittäjään henkilönä (Kuhmonen 2010). Yrittäjyys on sitoutumista polkuun, jonka loppupiste ei ole näkyvissä (Ronstadt 1988).

 

Yrittäjyyden alustoja ovat mm. uudet ja toimivat yritykset sekä yhteiskunnalliset instituutiot ja organisaatiot. 

 

Prosessina yrittäjyys voidaan mieltää liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamiseksi ja hyödyntämiseksi (Shane & Vankataraman 2001). 

 

Yrittäjyyden ilmentymiä ovat puolestaan toiminnan ja talouden uudistumiseen liittyvät innovaatiot (Drucker 1985) sekä tietenkin yritysten olemassaolo. 

 

Yrittäjien erityinen rooli yhteiskunnassa liittyy uutuuteen liittyvän epävarmuuden ja riskin kantamiseen (Knight 1921). Yrittäjyys uudistaa yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää.

 

Usein yrittäjyys typistetään arkikäytössä toimeentulon hankintatavaksi harjoittamalla liiketoimintaa jonkin yritysmuodon puitteissa. 

 

Kirjallisuutta:

 

Drucker, P. F. 1985. Innovation and entrepreneurship: practise and principles.

New York: Harper & Row. 

 

Knight, F. H. 1921. Risk, uncertainty and profit. Boston: Houghton Mifflin

Company. 

 

Kuhmonen, T. 2010. Metatheory of small firm performance and entrepreneurship. Vesanto: Fin-Auguuri Oy.

 

Ronstadt, R. 1988. The Corridor Principle. Journal of Business Venturing 3 (1), 31–40.

 

Shane, S. & Venkataraman, S. 2000. The promise of entrepreneurship as a field of

research. Note. Academy of Management Review 25 (1), 217–226.

​